Vegaaniset nugetit

Mun lapseni esitti taannoin toiveen, että meillä olisi kotona vähintään kerran viikossa kasvisruokaa. Ensiksi mietin, että mikäs siinä. Joskus muinoin meni monta vuotta, etten laittanut liharuokia ollenkaan. Mutta kun aloin miettiä, mitä mä silloin kokkasin niin tulin siihen tulokseen, että mun lapselle ne ruoat on pääsääntöisesti ei, ei ja ei. Tietty voisi sanoa, että lapsi syö jos sen on nälkä ja näin, mutta kun toive tuli ihan eettisistä syistä niin kyllä mä ajattelin, että mä haluan löytää ruokia, joista lapsikin tykkää. Nyt ollaan kokeiltu eineksiä, mutta nyt kun olin yksin kotona, halusin kokeilla tehdä ruokaa itse.

Aloin miettiä kaikenmoisia raaka-aineita ja ajatus jalostui niin, että teen nugetteja, jotka ei oo vaan lihattomia vaan ihan kokonaan vegaanisia. Aloin pähkäillä, että millä mä saan nugetit pysymään kasassa. Polenta. Sehän on kiinteää. Sitten mulla oli muutaman kerran osunut silmiin hernerouhe, joten siinäpä raaka-aineet.

Ja kappas, tajusin jopa vähän mittailla asioita. Tosin mittana mulla oli juomalasi, mutta sovitaan, että se juomalasi oli 2 dl. Tarvitset:

2 dl hernerouhetta (ja vajaa litra vettä liottamiseen)

2 dl polentajauhoa

2 dl vettä

1 pieni sipuli silputtuna tai mieluummin n. 1 rkl paahdettua sipulirouhetta

suolaa

mustapippuria

meiramia

n. 2 rkl öljyä

sekä 

korppujauhoja leivittämiseen 

(öljyä paistamiseen)

Ensiksi kiehauta vajaa litra vettä ja kaada se kulhoon hernerouheen päälle. Anna rouheen turvota reilu puoli tuntia. Sen jälkeen kiehauta 2 dl vettä ja sekoita joukkoon polentajauho. Ota kattila pois levyltä. Kaada hernerouhe siivilään ja anna enimpien vesien valua pois. Ei tarvitse kuitenkaan valuttamalla valuttaa, rouheeseen saa jäädä hieman nestettä. Sekoita polenta, hernerouhe, mausteet ja öljy ja anna taikinan tekeytyä n. vartti. Taikinan pitäisi olla sellaista tönkön puuron paksuista. Hieman liian löysää käsin muotoiltavaksi. Sellainen huomio vielä, että tässä ohjeessa on huomattavan vähän vettä polentalle. Veden määrää säätelemällä saat kiinteämpää tai löysempää taikinaa. Polenta jämähtää aika lailla heti kiinteäksi möykyksi, joten sekoittaminen hernerouheeseen kannattaa tehdä heti. 

Sen verran vielä tuosta paahdetusta sipulirouheesta. En siis suinkaan tarkoita sitä ihanaa leivitettyä ja friteerattua kökköistä sipulia, joka on taivaallista vaikka burgerin sisällä. Tarkoitan nyt sellaisia maustehyllyssä olevia paahdettuja sipulihiutaleita. En oikeasti ole niin laiska, ettenkö jaksaisi silputa sipulia, mutta tuo paahdettu sipuli maistuu omanlaiseltaan ja joihinkin ruokiin tykkään käyttää juuri sitä hieman makean ja paahteisen makuista sipulia. Kannattaa ottaa osaksi omaa maustehyllyä!

Tein osan nugeteista uunissa ja ihan ok oli nekin. Mutta ei liene mikään salaisuus, että öljyssä paistaminen on aika oiva tapa tehdä herkullista ruokaa... Leivitys onnistui parhaiten siten, että ensin syvälle lautaselle reilusti korppujauhoja. Sitten vaan nokare taikinaa jauhojen päälle, lusikalla voi hieman laittaa jauhoja taikinaklöntin päälle. Toki tämän voi tehdä siististi lusikoilla taikinaa kääntelemällä, mutta parhaiten onnistui kun vaan iski kätensä jauhoihin ja muotoili käsin taikinasta pienen nugetin. Taikinasta tulee n. 25-30 nugettia. 

Nyt tarjolle ei-niin-kaunis vaihekuva kertomaan jotain sopivasta taikinan kiinteydestä. 

Nugetit voi paistaa joko uunissa (n. 225 astetta, n. 20 min välillä kääntäen) tai pannulla öljyssä (5-7 min/ puoli keskilämmöllä). 

Tällä kertaa tarjoilin nää lohkopottujen ja dippien kanssa, mutta miksei näistä voisi tehdä burgeripihvejäkin. Mun täytyy myöntää, että mä yllätyin tosi, tosi positiivisesti. Ei ollut yhtään sellanen "lihan korvike"-fiilis vaan nää oli tosi herkkuja ihan sellaisenaan! Uunissa paistetut nugetit laitoin pakkaseen, sieltä on helppo sulattaa juuri tarvittava määrä. Aion kyllä vielä käyttää ne pannun kautta...

Mintulla maustettu mustikkahillo

Joskus tapahtuu jotain täälläkin. Eli kotikylällä järjestettiin pikniktapahtuma. Aivan loistava idea sellaisessa kylässä, jossa ei tunneta edes vappupiknikiä (asia, jota en suostu ymmärtämään vieläkään, vaikka olen asunut täällä pian 20 vuotta) paitsi meidän leikkipuistossa, jonne se itse pienellä porukalla joka vuosi järjestetään. Noh, nyt kuitenkin oli tarjolla piknik, jonne pöydät, tuolit, tunnelmavalaistus ja musiikki tuli tapahtumajärjestäjän puolesta, ruoka- ja juomapuolta tarjosivat jotkut ravintolat ja omat kotikeittiöt, kuten meidän tapauksessamme. Neljään pekkaan lähdettiin piknikille ja teemaksi valitsimme Suomi 100. 

Sateisella säällä pidimme piknikin, mutta eihän me niin sokerista oltu etteikö oltaisi reilu pari tuntia vietetty aikaa hyvän ruoan ja juoman parissa. Mä olin luvannut tehdä pääruoaksi kylmiä herkkuja ja tarjolla olikin savulohimössöä, lihahyytelöä (siitä myöhemmin lisää), prässättyä nautaa, marinoituja sieniä, marinoitua raitajuurta ja erinäisiä kastikkeita. Vain yksi puuttui joukosta: leipäjuusto. Olin suunnitellut tarjota leipäjuustoa mustikka-minttuhillolla, mutta se hemmetin juusto jäi kotiin! Ei se mitään, tulimme siihen tulokseen, että tämä hillo olikin yllättäen erinomainen pari prässätylle lihalle, jonka ohje löytyy täältä. Tosin tällä kertaa olin kypsentänyt lihaa 24 h sous vide-kypsentimessä, mutta idea prässäämiseen oli aivan täysin sama. Kukapa olisi keksinyt parittaa mustikkahillon ja naudanlihan? En minä ainakaan, ellei se leipäjuusto olisi jäänyt kotiin. Lihat kuitenkin meni parempiin suihin, joten tässä hillo on tarjolla nyt sitten sen juuston kanssa. 

Noin lähtökohtaisesti sanoisin, että hillojen tekeminen ei ole mikään tuntikausien marttamainen suuroperaatio. Hilloa voi hyvin tehdä vain pienen satsin kerrallaan, jolloin ei tarvii suurimittaisia purkkienkuumennusoperaatioita tai muita mystisiä wanhan kansan oppeja. Pieni annos hilloa menee nopsaan ja säilyy sen aikaa vallan hyvin vaikka pakasterasiassa jääkaapissa. Jos hillon tekee putsatuista pakastemarjoista, kestää keittämisessä ehkä n. 20 min, joten annos tulee helposti siinä sivussa muun ruoanlaiton ohessa. Itse en tietenkään mittoja käyttänyt vaan tein hillon mitoilla "vähän", "tilkka", "keko" jne. Jos jotain epäilyttää tällainen suunnaton epätarkkuus niin internetin uumenista kaivoin erinäisiä hillo-ohjeita ja niistä mukailin teille tällaisen:

0,5 l mustikoita

tilkka vettä (itse tykkään, että hillossa on "lientä", joten laittaisin tähän hieman alle 0,5 dl)

1-1,5 dl hillosokeria

ripaus suolaa
n, 0,5 tl kuivattua minttua (tai maun mukaan)

Laita ainekset kattilaan ja keittele hiljalleen miedolla lämmöllä n. 20 min. Jäähdytä ja säilö vaikka pakasterasiaan. Itse tein tuosta vielä suunnilleen puolikkaan ohjeen, josta riitti hyvin neljän hengen piknikiin ja itselle jäi vielä pikkuisen maisteltavaksi juuston kanssa. Kuitenkin yllättäen sanoisin, että tämä toimii erinomaisesti pitkään kypsennetyn lihan parina, mutta miksikäs ei lettuhillonakin. Mansikka ja minttu on so last season, mustikka ja minttu on paljon parempaa!

Pikkuisen parempi leipävanukas

Löysin kaapista kuivahtaneen leivän. Teen useinkin sellaisia löytöjä, mä kun en itse hirveästi leivästä välitä eikä tuo lapsikaan niin. Puoliso kun lähtee reissuun niin kaapissa on aina paaaljon leipää, joka sitten meiltä kahdelta jää syömättä. Nyt herkkuhammasta kolotti ja olin jo paistamassa ritareita, mutta mieli teki vähän jotain muuta.

Taannoin tein bostonkakkua, jossa täytteessä oli täydellistä vanilijamössöä. Röhnää. Nam nam. Halusin tähänkin mössöä. Munamaidosta en tykkää yhtään, en tee edes makaronilaatikkoa munamaitoon. Munamaidon inhosta ja vanilijamössön ihanuudesta se sitten lähti. Tein leipävanukkaan, jossa leipä kostutettiin vanilijaröhnäaineksen, voin ja maidon sekoituksella. Mittoja en tietenkään käyttänyt, joten nämä mitat on hyyyyvin suuntaa-antavia. Sanotaan näin, että sen mössön tulee olla paksuudeltaan sellaista paksuhkoa lettutaikinaa vastaavaa. 

Eli:

8-10 palaa kuivahtanutta vaaleaa leipää

n. 50 g voita

n. 1 dl vanilijakreemiainesta

n. 2-3 dl maitoa

(kardemummaa)

mustikoita tai jotain muita marjoja

pintaan vähän ruskeaa sokeria

Eli kuutioi leipä ja laita kuutiot voideltuun uunivuokaan. Sekoita sulatettu voi, kreemiaines, maito ja halutessasi kardemumma. Tämä töhnä saa jäädä sellaiseksi löysähkön kiisselin paksuiseksi. Laita vuokaan vähän marjoja ja lusikoi päälle vanilijatöhnä. Pintaan vielä sokeria rapeuttamaan pinta. Paista n. 225 asteessa 15-20 minuuttia niin, että pinta on kauniin kullanruskea. Tarjoile vaikka jäätelön kanssa.  Niin tuhannesti parempaa kuin munamaitoon tehtynä. Ei ollenkaan sellaista lölleröä kuin munamaitoon tehty, mutta silti leipäpalat oli riittävän pehmeitä ja pullamaisen makeita. Hiukkasen vielä jäätelöä kaveriksi, niin hävikistä herkuksi-annos oli valmis. 

Lämmin salaatti eli perunan uusi elämä

Mä olen viime aikoina ihastunut lämpimiin salaatteihin. Ja varsiselleriin. Meille oli jäänyt yli keitettyjä varhaisperunoita ja siitä se sitten lähti... Mulle peruna on aina ollut vähän turhake. Mauton ja sellanen... turhake. Mieluummin tuhlaan nälkäni johonkin oikeasti hyvään. Nyt kuitenkin päätin kokeilla jotain vähän muuta. Litistin perunoita aavistuksen verran ja laitoin pannulle voita. Silleen melkosen rutkasti voita... Lisäksi pari yksikyntistä valkosipulia isoiksi paloiksi pilkottuna. Paistelin perunoita pitkän tovin, välillä vähän lisäsin voita. Pottujen rikottu rakenne suorastaan imaisin ihanan aromikkaan valkosipulivoin sisuksiinsa. Ihanaa. 

Niin että salaattiahan tämän piti olla. No, kanttarelleja olisi tehnyt mieli, mutta eipä näkynyt. No, menee ne purkkiherkkusienetkin paremman puutteessa. Varsiselleriä viipaleiksi, purjoa renkaiksi, herkkusieniä. Paistaminen voissa tai öljyssä niin kauan, että sienet saavat vähän väriä. Mausteiksi suolaa, mustapippuria, loraus valkoviinietikkaa ja ripaus ruskeaa sokeria. 

Ja koska tämä ruoka teeskentelee olevansa salaatti, laitetaan pohjalle jääsalaattia. Päälle kirsikkatomaattia, valkosipulilla maustetut perunat, paistettu kasvissekoitus, fetakuutioita ja päälle vielä vähän ruukkufenkolia ja retiisiviipaleita. Nättiä ja herkullista. Lisukkeena tai sellaisenaan. 

Täydellinen täyte vanilijabostonille

Mua on monta päivää vainonnut pullahimo. Sellaisen täydellisen töhnäisen pullan himo. Sellaisen pullan, joka on sisältä melkein, mutta ei ihan raa'an puolella. Ja ennen kaikkea sellaisen, jossa on täydellisesti pullataikinaan imeytyvä täyte, joka tekee ihan mahdottomaksi sanoa, missä on pullaa ja missä täytettä.

Ja sellaisen täytteen kehitin. Pullataikinan nyt tein ilman reseptiä, siihen ohjeita löytyy jokaisesta vehnäjauhopussistakin. Tästä tuli täytettä puolen litran taikinaan. Mutta se täyte. Nyt täyte oli se juttu. Täytteessä oli

n. 150 g voita sulatettuna

1-1,5 dl vanilijakreemijauhetta (paistonkestävää)

1 pieni (n. 100 g) purkki makeutettua kondensoitua maitoa

Sekoita täytteen ainesosat. Kauli kohotettu pullataikina paksuksi levyksi ja levitä täyte taikinalle. Rullaa taikina kuten tekisit korvapuusteja. Leikkaa n. 3 cm paksuiksi siivuiksi ja lado siivut voideltuun uunivuokaan. Itse laitoin päälle vielä reilusti sulatettuun voihin sekoitettua ruokosokeria. Yhtään ei liioitella makeutta, ei... Paista 200-asteisessa uunissa n. 30-35 minuuttia. Itse laitoin reilu 20 minuutin kuluttua uunin pienemmälle, ettei pinta ruskistu liikaa. Tästä tuli ylitsetursuava boston uunivuokaan, luultavasti sellaisia siivon näköisiä bostonkakkuja kakkuvuokaan tästä tulisi kaksi kappaletta. Tällöin paistoaika on n. 20-25 minuuttia. 

Mun leipomukset on aina vähintäänkin kyseenalaisen näköisiä kyllä, mutta kuten tuosta leikatusta palasesta näkee, täyte on miltei imeytynyt taikinaan ja pulla oli juuri sellaista ihanan, suorastaan syntisen tahmaisen pehmeää ja kondensoitu maito toi siihen ihanan kinuskisen vivahteen. 

Jotain voinee pullan herkullisuudesta päätellä siitäkin, että tämä puolen litran taikinaan leivottu kakku katosi ennätysvauhtia. Kun pulla oli valmista kahdeksalta illalla, niin seuraavana päivänä kuudelta se oli ikään kuin finito. Loppu. Ei ole enää. Ja mä sentään olin töissä koko päivän. Ja me ollaan nukuttukin! Eli käytännössä mä syytän noita kahta syöjää siitä, että se vaan katosi. Just perfect!

Syödään yhdessä goes Espanja. Tapaksia, paellaa ja churroja.

Tuossa keväämmällä syötiin yhdessä ihanien naisten kanssa. Nykyisiä ja entisiä työkavereita keskittymässä puhtaasti herkutteluun. Jostain, en muista mistä, tuli idea, että seuraavan kerran syödään espanjan henkeen. Ihan churrohimosta se taisi lähteä... Syömäpaikka valikoitui siksi, että illan emännällä tiedettiin olevan ihan mielettömän ihana saunaosasto ja poreamme, johon mahtuu kerralla useampikin ihminen poreilemaan. Sinne siis. Ennen kuin päästään ruokajuttuihin, mun on pakko tässä jaaritella ihan omia ajatuksiani. Nyt syötiin yhdessä toista kertaa. Mä suunnittelen menun ja hankin ruoat ja ruokajuomat. Selvitän etukäteen mitä emännän keittiöstä löytyy. Jollain tapaa hassua kokata vieraassa keittiössä, mutta melkoisen äkkiä oppii muistamaan, missä kaapissa ja laatikossa on mitäkin. Ja mun luonteenlaadulla oppii myös melko pian tonkimaan oma-aloitteisesti kaappeja. No, nyt tietty täytyy muistaa, että nämä ihmiset on sellaisia, joiden kanssa on useampi vuosi yhdessä tehty töitä, reissattu, itketty ja naurettu. Että tuttuja ovat. Eri ikäisiä, erilaisia, mutta kaikki aivan mahtavia.

No mutta ruokaan. Illan emäntä oli eläköitynyt ravintola-alan rautainen ammattilainen. Monta ihanaa pientä vinkkiä tarttui korvan taakse. Kävin jo torstaina valmistelemassa osan ruoista ja perjantaina työpäivän jälkeen alkoikin hulina. Yhdessä tehtiin, valmisteltiin, tuumailtiin ja kokattiin. Ja nautin joka ainoasta hetkestä. Alkuun syötiin tapaspöytä. Hieman runsaampi sellainen, koska suunnitelmissa oli alkuruokien jälkeen saunoa ja lojua siellä ihanassa poreammeessa. 

Jos joku haluaa vinkkiä tapaspöytään, listaan alle ruokalajit. Osassa on linkki ohjeeseen ja ne, joista ei ohjetta ole, kerron myöhemmin lisää. Tarjolla siis oli:

-Ilmakuivattua kinkkua, manchego-juustoa ja galia-melonia

-lohta sous vide ja paahdettua paprikakastiketta. Lohi tällä kertaa ilman sitruunaa ja tilliä ja kuten kuvista näkyy, ilman linkin lisukkeita. 

-täytettyjä avocadoja

-kampasimpukkaa, chorizoa ja marinoitua paprikaa, tällä kertaa tarjoiltuna ilman leipää

-kuha-verigreippicevicheä

-uunissa kuivattuja kirsikkatomaatteja

Chorizoa, marinoitua paprikaa ja kampasimpukoita

Lohi sous vide ja paahdettu paprikakastike 

Kaikki annokset oli helppoja ja nopeita valmistaa. Toki niitä oli useampia, joten kyllä tähän puuhaan muutama tunti uppoaa. 

Täytetyt avocadot 

Täytetyt avocadot on kyllä helppoudessaan ihan omaa luokkaansa. Halkaistaan avocadot ja poistetaan kivi. Kaivetaan sisälmykset kulhoon. Lisätään ranskankermaa (käytin nyt kolmeen avocadoon 200 g ranskankermaa, mutta ei se ole niin justiinsa), texas pete-kastiketta, ruokosokeria, suolaa ja reilu töräys limemehua. Tämä jurnutetaan vaikka sauvasekoittimella sileäksi ja lusikoidaan takaisin avocadonkuoriin. Päälle voi laittaa vaikka pari katkaravunpyrstöä, leipäkuutioita, mitä nyt sattuu olemaan. Helppoa ja ihanaa. 

Kuha-verigreippiceviche

Kuha-verigreippiceviche on mun suosikki. Sen maut on niin kertakaikkisen herkät ja kauniit. Tämä ruoka ei kaipaa tulisuutta, ei voimakasta maustamista. Tämä on ihanaa sellaisenaan. Me tehtiin nyt reilumpi satsi. Mutta tarveaineet on yksinkertaisuudessaan n. 200-300 g kuhafilettä, 1 verigreippi, suolaa, ripaus sokeria ja tuoreita mintunlehtiä. Kuhasta poistetaan ruodot, itse vaan leikkaan kalasta sen ruotoisen osan pois. Ei ole iso hävikki. Kalaan ripotellaan suolaa ja annetaan suolaantua sen aikaa, että valmistellaan verigreippi. Verigreipistä leikataan kuori irti ja fileoidaan se. Tätä ei kannata pelästyä, hedelmän fileoiminen sujuu oikeasti muutamassa minuutissa ja juutuubi on ohjeita pullollaan. Hedelmäliha ja mehut laitetaan kulhoon. Kuha leikataan suupaloiksi ja laitetaan greipin sekaan. Maustetaan ripauksella sokeria ja tarvittaessa vielä suolalla, sekaan laitetaan tuoretta minttua (tai korianteria jos tykkää) ja annetaan maustua 1-2 tuntia, välillä pari kertaa varovasti käännellen. Ihana kesänmakuinen ja keveä herkku.

Uunissa kuivatut kirsikkatomaatit on helppo herkku. Kirsikkatomaatit vain halkaistaan ja laitetaan uunipellille leikkauspinta ylöspäin. n. 100-asteisessa uunissa 3-4 tuntia ja hieman sormisuolaa päälle. Tomaatit jäävät ihanan sitkeiksi ja makeiksi ja kertakaikkisen ihaniksi pikku suupaloiksi. 

Lisäksi meillä oli limemajoneesia ja texaspetemajoneesia. Eli Hellmans-majoneesiin sekoitettiin Texas Pete-kastiketta ja ripaus ruokosokeria. Limemajoneesi taas syntyy lisäämällä samaisen majoneesin sekaan raastettua limenkuorta ja limemehua sekä ripaus ruokosokeria. 

Tapaksille meillä oli juomana Mas de la Sabatera, joka toimi näiden herkkujen kanssa tosi hienosti. 

Tämän setin jälkeen oli ihmisen hyvä mennä vähäksi aikaa poreammeeseen nauttimaan vielä vähän cavaa. 

Pääruoaksi meillä oli paellaa. En ole koskaan ennen tehnyt paellaa. En nyt mene sanomaan autenttisuudesta yhtään mitään, mutta meidän paellassammepa olikin ginillä liekitettyjä simpukoita. Simpukat ja giniliemi antoivat koko paellalle ihanan meren maun. Ajoitukset mulla oli vähän niin ja näin, mutta ensimmäiseksi yritykseksi sanoisin, että varsin onnistunut. Ainakin se tuntui katoavan reippaasti. Pääruoan kanssa oli True Colors-cavaa. 

Paella kanalla, jättiravunpyrstöillä ja ginillä liekitetyillä simpukoilla

Kahden suklaan mousse ja churroja 

Jälkkäri olikin arvoitus. Churroja, niitähän meidän piti tehdä. Tietty olisi voinut pelata varman päälle ja tehdä churrot ohjeen mukaan, mutta sehän on kovin tylsää. Sen verran luntattiin netistä, että vettä ja jauhoja tulee saman verran ja taikina tehdään vähän tuulihattutaikinan tapaan. Siispä mittasin kattilaan ehkä n. pari desiä vettä, iiiison klöntin voita ja vähän suolaa. Ja raastoinpa sekaan yhden limen kuorenkin. Se osoittautuikin nappivalinnaksi. Kuumensin tämän niin, että voi suli sekaan. Kattila pois liedeltä, sekaan vehnäjauhoja ja vähän sokeria. Sekoitin tätä puuhaarukalla niin, että siitä tuli sellainen klöntti. Kun klöntti oli jäähtynyt, sekoitin siihen vielä pari kananmunaa. Juuri ennen paistamista iski epäilys, että noinkohan niin kiinteä taikina tulee ulos pursotinpussista ja lorautimme sekaan vähän skumppaa. Churrot paistettiin öljyssä, sokeroitiin ja tarjoiltiin kahden suklaan moussen kanssa. Kaunis ajatus oli, että moussea olisi voinut lusikoida churroilla. No valkosuklaamoussen pystyikin, mutta "joku" hieman liioitteli tumman suklaan määrän kanssa ja tummasuklaamousse oli kyllä niin jämäkkää, että se vaati ihan oikean lusikan. Tähän käytin 86 %:n suklaata. Churroissa se limenkuori olikin ihan mainio lisä, tosiaankin. Jälkkärin juomana oli Aviva Rose, joka oli paitsi kaunista, myös hyvää. Itse en makeista viineistä välitä, mutta tämä oli makeudestaan huolimatta raikas ja todellakin makeiden herkkujen hyvä ystävä. 

Kiitos taas upeille naisille ihanasta illasta. 

Helppo ja herkullinen kahden suklaan mousse

Nythän kaikki kahden tai maksimissaan kolmen raaka-aineen jutut on hitti ja trendi ja kova sana ja hip. No mä olen nyt kerrankin ihan trendien harjalla tai jotain, koska mä tein kahden suklaan ja kolmen raaka-aineen suklaamoussea. Tästä ei kyllä varmaan mousse helpommaksi mene. No jos haluaa vain yhden suklaan moussea niin sitten selviää kahdella raaka-aineella.

No joo joo, noi koristehärpäkkeet sitten vielä lisäksi. Tästä satsista tulee neljä hyvinkin riittävää annosta. Valko- ja maitosuklaalla moussesta tulee todella makeaa, eli tätä ei isoa satsia tarvii. Joskus olen tehnyt tätä Lidlin 86-prosenttisesta suklaasta, silloin ollaan ihan eri sfääreissä. Silloin muuten marjana toimii hienosti vaikka puolukka. Mousseja voi maustaa haluamallaan tavalla, vaikka turkinpippurirouheella, chilillä, mariannerouheella tai vaikka appelsiininkuorella. Ja jos ranskankerman käyttö suklaamoussessa hirvittää, niin voidaanhan se toki vaihtaa vaahdotettuun kermaan. Itse tykkään enempi tästä versiosta. Tässä nyt kuitenkin perusohje kahden suklaan mousselle:

300 g ranskankermaa

100 g maitosuklaata tai tummaa suklaata

100 g valkosuklaata

Vaahdota ranskankerma. Kyllä, ranskankerma vaahdottuu melkoisen helposti vaikka sähkövatkaimella. Sulata suklaat erikseen, joko mikrossa hyvin miedolla lämmöllä tai vesihauteessa. Sekoita puolet ranskankermasta maitosuklaaseen, puolet valkosuklaaseen. Lusikoi vaahdot annoskulhoihin ja koristele halutessasi kuvioita cocktailtikulla. Anna moussen levätä jääkaapissa mielellään vähintään puoli tuntia, vallan hyvin vaikka seuraavaan päivään. Koristele marjoilla ja vaikka mintunlehdillä. Nauti. 

Eipä jälkkäri juuri tästä helpommaksi mene.