lauantai 25. maaliskuuta 2017

Simpukka-pekoni-chowder

Että niinku mikä? Vielä aamulla mä en tiennyt, mitä on chowder. Olin taannoin tehnyt simpukka-kylmäsavulohikeittoa ja Ariela kutsui sitä kommentissaan chowderiksi. Pakkohan se oli googlettaa. Jossain versiossa oli pekoniakin seassa ja saman tien mun mieleni alkoi visioida oikein sakeaa keittoa, jossa on simpukoita, pekonia, maissia, perunaa, kermaa ja oikein paljon pehmeää tulisuutta.

Aamupäivän oli pakannut keittiötä muuttolaatikoihin. Eli ruoan on pakko olla helppoa. Todella helppoa. Mulla on käytössä pari veistä, pari kattilaa, kulho ja sen sellaista. Melkein kaikki ruoanlaittovälineet on jo pakattu remonttia pakoon. No tämä oli helppo, ei helpompaa voi olla. Tässä pääsin kokeilemaan myös savusimpukoita, joita olen monta kertaa kaupassa katsellut sillä silmällä. 



Ihana cayennen tulisuus toi melkein jo vähän hikeä otsalle, samalla kerman ja juuston pehmeys teki keitosta miellyttävää syödä. Maissin makeus pyöristi makuja ja pekoni antoi tähän oman, ihanan säväyksensä. Voisin kuvitella, että ulkoilupäivän jälkeen tämä olisi aivan omiaan. Pekonin voisi vielä korvata vaikkapa chorizolla. Nyt kun vielä muistan, laitan myös reseptin. 

3 isoa, kiinteää perunaa pieneksi pilkottuna
1 iso sipuli pieneksi silputtuna
2 isoa yksikyntistä valkosipulia pilkottuna
pieni pala punaista paprikaa pilkottuna (voisi olla enemmänkin, mutta ei sattunut kaapissa olemaan)
1 pss pakastemaissia
1 prk savusimpukoita öljyssä
1 pkt pekonia tai vastaava määrä chorizoa silputtuna
n. 150 g kylmäsavulohta
n. 150 g sulatejuustoa
n. 1 dl kermaa
n. 4 dl vettä
mustapippuria rouhittuna
savupaprikajauhetta
cayennea
ripaus ruskeaa sokeria
pieni tilkka limemehua

Kaada kattilaan tilkka simpukoiden öljyä ja kuullota siinä pippuri, savupaprika ja cayenne. Lisää pekoni ja ruskista kevyesti. Lisää perunat, sipuli, valkosipuli ja paprika ja paistele, kunnes perunat ovat puolikypsiä. Lisää kerma ja hauduttele miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia. Lisää vesi, maissi, sokeri ja sulatejuusto ja keitä, kunnes perunat ovat kypsiä. Lisää simpukat ja kylmäsavulohi ja keitä, kunnes lohi on kypsää. Viimeistele limemehulorauksella. Tarjoile vaikka valkosipulipatongin kanssa. 

Tästä ei kyllä paljoa keitto parane. Tulista ja lempeää. Jaksaa taas pakata astioita. Jos tuota sattuu huomiseksi jäämään niin luulen, että se on muuntautunut herkulliseksi padaksi. 

Ravintola Kuwano, Helsinki


Näin. Lapsukaiseni oli ollut siskollani viikonloppua viettämässä ja mä menin häntä vastaan Helsinkiin. Treffattiin Kampissa ja ekan rutistuksen jälkeen todettiin, että nälkä on. Bussi kotiinpäin lähti jo reilu tunnin kuluttua, joten kovin kauas ei auttanut lähteä. Mä olin kroonisessa sushinhimossani etukäteen bongannut ravintola Kuwanon Kampin keskuksesta, joten sinne. 


Tää oli ihan taivas. Erilaisia susheja oli loputon määrä ja ne oli maukkaita. Kaukana on se ajatus sushista, että se on raakaa lohta ja merilevää, tämä oli ihan jotain muuta. Lohtakin oli, mutta myös tonnikalaa, lihaa, hedelmiä, kasviksia, surimia. Kyllä, vegaanisten sushien lajitelma oli melko mittava ja hedelmiä olen kokeillut sushiin itsekin tämän reissun jälkeen. Valitettavasti kuvat ei ole blogityyliin täysistä pöydistä, vaan kävin näpsimässä kuvat siinä santsaillessani. Vaihtuvuus tuntui olevan suuri ja ravintola olikin melkoisen täynnä. 





Mutta eihän tämä nyt pelkkä sushiravintola ole! No, mulla ei ole muista kuvia koska mä keskityin vain sushiin... Mutta tarjolla oli myös perinteinen salaattipöytä sekä ihan mielettömän hyvät lämpimät ruoat. Kyllä mä vähän maistoin niitäkin, osaa vain lapsen lautaselta. Ei ollut monien kinkkibuffien perisyntiä, pelkkää "asioita hapanimeläkastikkeessa". Tarjolla oli ainakin erittäin herkullista ankka-asiaa. Pehmeää, suussa sulavan mureaa ja maukasta ankkaa ja kasviksia.  Sorry, en osaa tarkemmin määriltellä, koska keskityin pääasiassa sushiin. Olin täysin sen lumoissa. Mutta lämpimiäkin herkkuja oli tarjolla useampaa laatua ja toisin kuin näissä monissa kinkkibuffeteissa, ne ei kaikki maistuneet ollenkaan samalta. 

Kivana erikoisuutena oli keittobuffa. Valittavana oli kaksi eri liemipohjaa ja niihin sitten haluamiaan lisukkeita. Taas tarjolla oli täysin vegaanisia vaihtoehtoja. Jälkkäri kyllä oli ihan perisuomalaiseen tapaan marjarahkaa. 

Mun mielestä kiva juttu oli se, että ravintolassa oli paljon asiakkaita selvästi itäisemmistä maista. Voisiko tästä päätellä, että maut on kohdillaan eikä vain kosiskella "vähän sinne päin"-mössöillä ja riisillä asiakkaita? En tiedä, mutta mä tykkäsin. Tykkäsin ihan hurjan paljon. Miksen ole tätä aiemmin huomannut? No ilmeisesti ravintola on suhteellisen uusi ja se on kyllä melkoisen hyvin piilossa jossain Kampin Lidlin takana. Nyt nälissäni vaellellessa sen löysin. Hintaa sunnuntaibuffalla oli aikuiselle 15 € ja lapselle ikävuodet + 1 €. Eli yhdeksänvuotiaani söi kympillä. Mun mielestäni varsin kohtuullinen korvaus sellaisista herkuista. 


Palaan tähän postaukseen muutamaa kuukautta myöhemmin, nyt elellään heinäkuun loppua. Valitettavasti jouduin kirjoittamaan kyseisestä ravintolasta uuden, hieman toisen tyyppisen postauksen. Kuwanon sushit jääköön sikseen.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kinuskirisotto


Että sillälailla. Lapsessani on sellainen rakennevika, että hän ei tykkää risotosta. Tänään mupeltaessaan porkkanarisottoa hän pyysi, että enkö mä joskus voisi tehdä jotain hyvää risottoa!! Vaikka vaahtokarkkirisottoa tai kinuskirisottoa! Saamasi pitää, senkin pieni rääpäle!

Siispä kinuskirisottoa. Muuten tää oli ihan perusrisottoa skumppalisineen, mutta jätin tän ilman sipulia, nesteenä tosiaan vettä ja skumppaa. Mausteena oli chilisuolaa ja reeeeilusti valmista kinuskikastiketta. Juustona käytin reilun klöntin Philadelphia-juustoa ja koristeena oli jotain raffeltaffelföffel suolaisia suklaapalleroita. 

Mä itse olisin hyvin voinut tykätä tästä vaikka marinoidun ananaksen kanssa, suklaapallot oli vähän liikaa. Ja mielikuvitus lähti heti kiitoon, miksen mä aikaisemmin ole tajunnut tehdä jälkkäririsottoja? Tummalla rommilla ja chilillä maustettu kookosrisotto? Hei haloo, tässä on ihan mielettömät mahdollisuudet. Waaaau!

Jaa tykkäskö lapsi? No, en oo sen ikinä nähnyt syövän noin paljon risottoa. Mut kuulemma riisien pitäis olla vielä kypsempiä.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Mausteista tofua ja maapähkinä-kookosdippiä

Mä usein tuun kirjoitelleeksi tänne sellaisista herkummista eväistä, vähempi ihan arkiruokia. Nyt kuiteskin vähän arkisempaa evästä. Mun on pitkään tehnyt mieli tehdä vähän itäisempiä makuja, mutta en oikein osaa kaivaa reseptejä esiin ja tehdä niiden mukaan. Sushinhimoni on loputon, mutta nyt ei sellaista jaksanut alkaa väkertää. Kasvisruokaakin olis hyvä syödä useammin ja kaikki blogit pursuilee herkullisen näköisiä kuvia runsaista kasvisherkuista, joten tofua, nuudeleita ja kasviksia. Jos nyt oikein ynnäilin, niin tämä annoshan taitaa olla täysin vegaaninen?



Tällaiseen annokseenhan voi tietty laittaa ihan just haluamiaan kasviksia. Mulla oli tässä nopsaan puolikypsäksi keitettyä parsakaalia, paprikaa, salottisipulia ja paistettuja herkkusieniä. Mut noihan voi olla mitä kenelläkin. Asian ydin oli nuudelit, tofu ja tuo erittäin epäesteettisen näköinen dippi tuolla kuvan yläreunassa...

Ensin nuudelit. Käytin riisinuudeleita enkä keittänyt niitä lainkaan. Liotin vaan muun ruoan valmistuksen ajan (vartin verran) vedessä ja lopuksi paistoin ne pannulla öljyn ja soija-inkivääri-sitruunakastikkeen sekoituksessa. Tuo soija-inkivääri-sitruunakastike on mun kroonisen mieliteon kohde. Sopivassa suhteessa soijakastiketta, hienoksi raastettua tuoretta inkivääriä, sitruunamehua ja raastettua sitruunan kuorta ja halutessa pikku ripaus ruskeaa sokeria. Maustaa naudanlihan, sushin, kalan, riisin, nuudelit, kasvikset, kaiken. Erittäin addiktoiva liemi kaikessa yksinkertaisuudessaan. 

Tofu sitten. Inhoan mautonta, lölleröistä tofua. Mä paistan sen aina tosi tummaksi, mutta kukin toki makunsa mukaan. Mutta tofun lölleröisyyden välttäminen ei olekaan paistaminen vaan käsittely ennen paistamista. Eli mä ensin viipaloin tofun ja painelin talouspaperilla viipaleet kuiviksi. Sitten viipaleet suikaleiksi ja taas kuivatus. Vielä suikaleet kuutioiksi, nyt en alkanut joka kuutiota kuivaamaan, mutta painelin vielä paperilla kuutioista nesteet sen minkä lähti. Tää on yksi juttu. Toinen on tofun maustaminen. Laitoin pakastepussiin soijaa, reilusti chiliä, valkosipulia, ja ruskeaa sokeria. Tämän tein jo pari tuntia ennen ruoanlaittoa, mutta varmasti lyhyempikin marinointi riittää. Jotkut ovat sitä mieltä, että marinadi pitäisi laittaa tofun sekaan vasta pannulla. No, mä tein kuitenkin näin. Sitten tofukuutiot paistetaan öljyssä rapean rapsakoiksi. Parhaan tuloksen saa kun oikeasti hämmentelee niitä koko ajan, mulla nyt alkoi olla nälkä sitä luokkaa, että paistotulos ei ollut ihan tasainen kun samalla touhusin muuta ruokaa valmiiksi. 

Vielä kastike. Loogisesti kirjoitan sen tänne viimeiseksi, vaikka tein sen ensimmäisenä. Elikkäs kastikkeessa oli pieni purkki (n. 1,5 dl) kookosmaitoa, pari iiisoa ruokalusikallista maapähkinävoita, soijaa ja cayennea maun mukaan ja vielä ripaus ruskeaa sokeria. Ihanaa. Ihan loistavan makuista. Tein tästä melkoisen tulista, mutta kookoksen pehmeys teki tästä kuitenkin tulisuudesta huolimatta oikein miellyttävää. Ihan taatusti teen toistekin! Ja aloin miettiä, voisko tätä jotenkin jatkojalostaa vaikka marinadiksi tai jotain... No, se jää nähtäväksi. Mutta tosi herkullinen kastike ainakin. 

Koko annos huuteli vielä tuoretta korianteria, joten sitä päälle ja kas, jättikokoinen annos hävisi tuosta vaan. 



torstai 9. maaliskuuta 2017

Simpukka-kylmäsavulohikeitto

Kas näin. Ginisimpukoiden jämistä syntyy herkullinen keitto! Vaikka tokihan tähän voi käyttää muutakin, vaikka ouzosimpukoita tai miten nyt on simpukat valmistanutkaan! Varmasti kasvisosastoon olisi voinut panostaa enemmänkin, mutta mä nyt tein aika pitkälle niistä ainesosista, mitä kotoa löytyi.



Eli kuorin ja pilkoin kolme pientä, kiinteää perunaa ja kolme isohkoa porkkanaa. Lisäksi silppuilin yhden isohkon salottisipulin. Laitoin nämä kiehumaan veden ja ginisimpukoiden liemen sekoitukseen. Mukana tietty myös simpukoiden liemen sipulit ja valkosipulit. Lisäsin vielä puoli pakettia Koskenlaskijaa ja maustoin mustapippurilla. Kun juurekset oli kypsät, lisäsin simpukat ja paloitellun kylmäsavulohen. Kaikkinensa kalaa ja simpukoita oli ehkä n. 300 g. Vielä muutaman minuutin keittely ja valmiina on ihanan täyteläinen, aromikas keitto. Simpukoiden liemi todella antaa ihanan säväyksen tähän! Ihana pehmeän mausteinen cayenne tuntui suussa tuoden potkua kermaisen pehmeään liemeen. Lisäksi vielä paahdettua leipää, joka voideltiin simpukoiden valkosipuli-parmesandipillä. Ihan pikkusen parempi kalakeitto!


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Liekitettyjä ginisimpukoita ja valkosipuli-parmesandippiä

Oioi. Mies työreissussa, lapsi lähtenyt sukuloimaan. Mulla aikaa tehdä rästiin jääneitä opiskelujuttuja. Ja kokeilla sellaisia ruokia, joiden onnistumisesta ei ole takeita ja joista muut eivät lähtökohtaisesti juurikaan välitä. Simpukoita siis.

Alun perin piti tehdä skumppasimpukoita, mutta jotenkin siinä skumpan huvetessa juolahti mieleeni, että mitäs jos giniä käyttäisi. Kaikkea kannattaa kokeilla, eikös? No, mutta toki. Ensin tietty pesin simpukkaiset ja heitin pois ne, jotka eivät sulkeutuneet kun niitä napautti pöytään. Poistin simpukoista parrat ja jätin odottamaan. Halusin simpukoista todella valkosipulisia. Siispä silppusin kolme yksikyntistä valkosipulia ja yhden salottisipulin. Kuullotin sipulin ja valkosipulin öljyssä ja maustoin ripauksella cayennea. Sen jälkeen loraus giniä perään. Simpukat kattilaan, kansi kiinni ja levy oikein miedolle lämmölle. Lisäsin vielä ropsauksen cayennea ja kerran käänsin simpukoita kypsennyksen aikana varovasti reikäkauhalla samalla kun lisäsin cayennea. Tiedä sitten, onko tarpeen, mutta näin olen tehnyt. Sitten juolahtikin mieleen, että mitäs jos liekittäisi nää. No kyllä! Kun simpukat alkoivat olla kypsiä, lorautin vielä giniä päälle ja liekitin. 


Kypsennysaika simpukoilla oli kaikkineen ehkä 6-7 minuuttia, joten nopea herkku tämä on. Suurin vaiva on simpukoiden pesussa, mutta ei sekään nyt ylitsepääsemätöntä ole. Liekityksen jälkeen vielä purkillinen kermaa kattilaan ja simpukat pois reikäkauhalla. Keittelin lientä vielä kymmenisen minuuttia ja maustoin hieman suolalla ja ruskealla sokerilla ja reilummin sitten persiljalla. Lopulta liemi kaadetaan simpukoiden päälle ja nautiskellaan.

Lisukkeina mulla oli pannulla paahdettua leipää ja valkosipuli-parmesandippiä. Dippihän tuli sujuvasti paahtamalla ensin yksikyntisiä valkosipuleita n. 175-asteisessa uunissa vartin verran. Huom! kuoreen kannattaa leikata viilto ennen paahtamista, ellei halua uuninpesuhommia. Valkosipulit pehmenee uunissa ihan haarukalla muussattaviksi. Lisäsin n. desin majoneesia, puolisen desiä ranskankermaa ja ehkä puoli desiä parmesanraastetta. Lopuksi vielä ripaus ruskeaa sokeria, mustapippuriakin voi laittaa jos haluaa. Tää olikin melko hämmentävää tuotetta. Makeaa ja suolaista, rasvaista olematta kuitenkaan ällöä. Maku sopi simpukoiden kanssa todella hyvin! Ehdottomasti jatkoon!



Simpukat sitten. Ne oli ihan hyviä, eipä sitä käy kieltäminen. Ginin maku antoi jännää hapokkuutta, jonka taittamiseen liemeen ehdottomasti tarvittiin se pieni sokeriripaus. Mutta kyllä, simpukoita meni reilu annos ja liemetkin tuli kaavittua kulhon pohjalta. No, en mä ihan kaikkia simpukoita saanut tuhottua, odottavat nyt jääkaapissa liemineen, että pääsevät kala-äyriäiskeittoon... Ihan kokeilemisen arvoinen setti, mutta kyllä selkeästi kuitenkin enemmän mun makuun oli nämä ouzosimpukat. Tän kokeilun onnistunein juttu oli kyllä tuo dippi. Nams. 

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Naudan filettä ja kampasimpukkaa

Taannoin oleiltiin puolison kanssa ihan kaksin kotona pari päivää. Romanttisesti aloiteltiin remonttihommia. Tulossa on tänä keväänä uusi keittiö ja sitä ennen pitää saada tehtyä asiat x, y ja z. No, ihan raatamiseksi ei kuitenkaan mennyt vaan nautittiin myös hyvästä ruoasta. Ja vähän viinistäkin, koska valmistuslistalle kuului myös porsaan kieli ja siihenhän mä en selvinpäin uskaltautunut...

No, mutta pakkasesta kaivettiin sulamaan naudan file ja sitä syötiinkin monella tapaa. Yhdellä lounaalla sushimaiseen tyyliin, vähän kuten tässä. Mutta iltaisin sitten mättötyylin herkuttelua. Pitkästä aikaa ostin myös kampasimpukoita, jotka pääsi samaan annokseen naudan sisukan kanssa. 

Kaksi erilaista mättöä tässä tehtiin eri päivinä. Ihan ensiksi pyydän syvästi anteeksi valmissämpylöiden käyttöä burgerissa, mutta hei oikeesti, me tehtiin remppaa myös, ei ehtinyt hifistellä! Molemmissa annoksissa oli kastikkeensa sellainen paholaisen hillo-tyyppinen soossi, jonka valmistus tapahtuu suunnilleen näin:

1 punainen paprika
3 isoa tomaattia
1 sipuli
2 yksikyntistä valkosipulia
cayennepippuria
savupaprikajauhetta
mustapippuria
suolaa 
ruokokidesokeria 
tuoretta korianteria
öljyä
(tilkka vettä)

Eli ensiksi kalttasin tomaatit (tehdään ristiviilto tomaattiin ja upotetaan hetkeksi kiehuvaan veteen, kun kuori alkaa irrota viillon kohdalta, tomaatit nostetaan pois vedestä ja kuoritaan kun ovat jäähtyneet) ja poistin kannat. Silppusin sipulit, valkosipulit, paprikan ja tomaatit. Kuullotin ensin öljyssä sipulia, valkosipulia ja mausteita. Lisäsin paprikan, tomaatit, suolan ja sokerin. Nyt sitten, oikeastaan riippuu vähän siitä mitä haluaa, että miten jatko. Vähällä sokerimäärällä tulee sellainen salsa-tyyppinen dippi. Sitten taas jos lisää tilkan vettä ja enemmän sokeria, saadaan paholaisenhilloa. Mä en tällä kertaa lisännyt vettä lainkaan, mutta laitoin reilusti sokeria, jolloin saatiin tulisenmakea mössö. Keittelin tätä miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia ja aivan lopuksi lisäsin tuoretta silputtua korianteria. Voittaa kaupan salsan mennen tullen!

Kumpanakin iltana muuten tehtiin myös lohkopottuja, jotka itse tehtyinä on helppoja, nopeita ja hyviä. Jopa ihmiselle, joka ei juuri perunasta välitä. Eli kiinteitä, pestyjä perunoita jotka leikataan pieniksi lohkoiksi kuorineen päivineen. Perunat kulhoon ja halutut mausteet ja tilkka öljyä perään. Nää oli ihan vaan chilisuolalla maustettuja, mutta vaikka possun kanssa sopii hyvin timjamilohkot. Uuniin lämpöä n. 175-200 astetta ja potut uuniin 15-20 minuutiksi lohkojen koosta riippuen. Mä teen melko pieniä, joten vartti riittää hyvin. Eli oikeasti lisävaivaa kaupan kumiranskalaisiin verrattuna on pottujen lohkominen. Ei paha? Paistoaikakin on suht sama. 

No mitä me sitten oikein syötiin? Ilta numero yksi: haluttiin tehdä ruokaa takassa. Siispä leikattiin fileestä pihvejä, pyöriteltiin kevyesti öljyssä, suolassa ja pippurissa ja laitettiin pihvit halsteriin ja kypsennettiin takassa. Miksei tätä ole aiemmin keksitty? Häh? Kampasimpukat paistoin pannussa, lisukkeena tuota paholaisen mössöä ja paahdetulla valkosipulilla maustettua majoneesia. 




Lopun sisäfileen olin leikannut hieman kohmeisena ohuiksi viipaleiksi. Seuraavana päivänä sitten burgeria. Paistoin läjän näitä viipaleita nopeasti kuumalla pannulla ja maustoin suolalla ja pippurilla. Sämpylät oli nolosti valmissämpylöitä, jotka paahdoin uunissa ja päälle lätkäisin vielä iiison viipaleen emmentalia. Ja eihän burgeri ole burgeri ilman sipulia ja salaattia. Muuten aika samaa settiä. Lohkoja, kampasimpukoita, paholaisen mössöä ja paahdetulla valkosipulilla maustettua majoneesia. Päälle vielä vähän uunissa kuivattuja tomaatteja.



Oli kuulkaas hyvää. Oli, hieman parempaa mättöä.